Deuteronomy 1
1 Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui kaikelle Israelille, tuollapuolella Jordanin, erämaassa, Aromaassa, vastapäätä Suufia, Paaranin,Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin välillä.
2 Hoorebista on yksitoista päivänmatkaa, Seirin vuoriston tietä,Kaades-Barneaan.
3 Neljäntenäkymmenentenä vuotena, yhdennessätoista kuussa, kuukaudenensimmäisenä päivänä, Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herraoli käskenyt hänen heille puhua.
4 Tämä tapahtui sen jälkeen, kuin hän oli voittanut Siihonin,amorilaisten kuninkaan, joka asui Hesbonissa, ja Oogin, Baasaninkuninkaan, joka asui Astarotissa, Edrein luona.
5 Tuolla puolella Jordanin, Mooabin maassa, Mooses alkoi selittää tätälakia, sanoen:
6 "Herra, meidän Jumalamme, puhui meille Hoorebilla näin: 'Te olette jotarpeeksi kauan olleet tämän vuoren vaiheilla;
7 kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaistenvuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa tykö Aromaahan, Vuoristoon,Alankomaahan, Etelämaahan ja Merenrannikolle, kanaanilaisten maahan jaLibanoniin, aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka.
8 Katso, minä annan maan teidän valtaanne; menkää ja ottakaa omaksennese maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille jaJaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidänjälkeläisillensä.'
9 Ja minä puhuin teille silloin sanoen: 'Minä en jaksa yksin kantaateitä.
10 Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, ja katso,teidän lukunne on tänä päivänä niinkuin taivaan tähtien.
11 Lisätköön Herra, teidän isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisestija siunatkoon teitä, niinkuin hän on teille puhunut.
12 Mutta kuinka minä voin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, jokaminulla on teistä ja teidän riitelemisistänne?
13 Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäväisiä ja tunnettuja miehiä jokaisestasukukunnastanne, niin minä asetan heidät teidän päämiehiksenne.'
14 Te vastasitte minulle ja sanoitte: 'Se on hyvä, mitä sinä ehdotattehtäväksi'.
15 Silloin minä otin teidän sukukuntienne päämiehet, jotka olivatviisaita ja tunnettuja miehiä, ja asetin heidät teidän päämiehiksenne,tuhannen-, sadan-, viidenkymmenen- ja kymmenenjohtajiksi, japäällysmiehiksi sukukuntiinne.
16 Ja silloin minä käskin teidän tuomareitanne sanoen: 'Kuulustelkaaveljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tailuonaan asuvan muukalaisen kanssa.
17 Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtähyvin kuin suurtakin; älkää peljätkö ketään ihmistä, sillä tuomio onJumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minulle,kuullakseni sen.'
18 Ja silloin minä annoin teille käskyt kaikesta, mitä teidän olitehtävä.
19 Niin me lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme koko sen suurenja peljättävän erämaan kautta, jonka te olette nähneet, amorilaistenvuoriston tietä, niinkuin Herra, meidän Jumalamme, oli käskenyt meitä,ja tulimme Kaades-Barneaan.
20 Silloin minä sanoin teille: 'Te olette tulleet amorilaistenvuoristoon, jonka Herra, meidän Jumalamme, meille antaa.
21 Katso, Herra, sinun Jumalasi, antaa maan sinun valtaasi. Mene ja otase omaksesi, niinkuin Herra, sinun isiesi Jumala, on sinulle puhunut;älä pelkää äläkä arkaile.'
22 Silloin te astuitte kaikki minun eteeni ja sanoitte: 'Lähettäkäämmemiehiä edellämme tutkimaan maata ja antamaan meille tietoja tiestä, jotameidän on sinne mentävä, ja kaupungeista, joihin me tulemme'.
23 Tämä puhe oli minun silmissäni hyvä, ja minä otin kaksitoista miestäteidän keskuudestanne, yhden jokaisesta sukukunnasta.
24 Nämä lähtivät ja nousivat vuoristoon ja tulivat Rypälelaaksoon javakoilivat maata.
25 Ja he ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille ja antoivatmeille tietoja ja sanoivat: 'Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaameille, on hyvä'.
26 Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran,teidän Jumalanne, käskyä vastaan.
27 Ja te napisitte teltoissanne ja sanoitte: 'Sentähden että Herravihaa meitä, vei hän meidät pois Egyptin maasta, antaakseen meidätamorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät.
28 Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemmeraukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampikansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja;näimmepä siellä anakilaisiakin.'
29 Niin minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö älkääkä peljätkö heitä.
30 Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itseteidän puolestanne, aivan niinkuin hän teki teille Egyptissä teidänsilmienne edessä
31 ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi,on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan,jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'
32 Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne,
33 joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat:yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, japäivällä pilvessä.
34 Kun Herra kuuli teidän puheenne, vihastui hän ja vannoi sanoen:
35 'Totisesti, ei kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta,saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannutantaa teidän isillenne,
36 ei kukaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika; hän saa sen nähdä, jahänelle ja hänen lapsillensa minä annan sen maan, johon hän on astunut,sentähden että hän on uskollisesti seurannut Herraa'.
37 Myöskin minuun Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: 'Et sinäkäänsinne pääse.
38 Joosua, Nuunin poika, joka sinua palvelee, hän pääsee sinne;vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi.
39 Ja teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi,ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, nepääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa.
40 Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan,Kaislameren tietä.'
41 Silloin te vastasitte ja sanoitte minulle: 'Me olemme tehneet syntiäHerraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan niinkuin Herra, meidänJumalamme, on meitä käskenyt.' Ja te vyöttäydyitte kaikkisota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon.
42 Mutta Herra sanoi minulle: 'Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkäantautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän keskellänne; älkää tehköniin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä'.
43 Ja minä puhuin teille, mutta te ette kuulleet, vaan niskoittelitteHerran käskyä vastaan ja lähditte ylimielisesti vuoristoon.
44 Ja amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, lähtivät teitävastaan ja ajoivat teitä takaa, niinkuin mehiläiset tekevät, jahajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti.
45 Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullutteidän huutoanne, ei kuunnellut teitä.
46 Ja teidän täytyi viipyä Kaadeksessa se pitkä aika, minkä sielläviivyitte."